Matkakertomus Keniasta – caddienä Kim Koivulle

title_131022

 Vasemmalla Fred Koskinen, oikealla Kim Koivu.

Minulle
tarjoutui upea mahdollisuus lähteä kädäämään Kim Koivua hänen ensimmäiseen ammattilaiskilpailuun
Challenge Tourille. Kisa pelattiin Keniassa, Nairobissa 22-25 maaliskuuta. Avajaiskisan
kokonaispalkintopotti oli kauden suurin, 500.000€ ja turnauksessa olikin mukana
CT:n parhaat pelaajat ja myös useita European Tourin pelaajia.

Matkamme alkoi
sunnuntaiaamuna 18. maaliskuuta lennolla Suomesta Frankfurtin kautta Nairobiin.
Matka oli pitkä ja lennot olivat epäonneksemme myöhässä. Saavuimme hotelliin
myöhään illalla. Vältimme kuitenkin jetlagin aikaeron ollessa vain +1 tunnin. Muutaman
tunnin yöunien jälkeen valmistautuminen kisaan alkoi maanantaina. Huomasimme
iloksemme, että pallo lentää huomattavasti tavallista pidemmälle, koska Nairobin
kisakenttä on 1600 metriä vedenpinnan yläpuolella. Mittojen totuttelu vaati
tosin erityisen paljon huomiota ja monilla pelaajilla olikin Trackmanit mukana
mittojen tsekkaamiseen.

Kisassa
järjestettiin kaksi Pro Amia, joista toiseen piti osallistua. Pelasimme Pro
Amin tiistaina ja ryhmässämme olleet kaksi amatööripelaajaa olivat
innoissaan siitä, että kilpailu on voittosummaltaan koko kauden suurin. Kilpailu onkin todella
tärkeä Kenian turismille ja nostaa myös maan golfin tasoa. Kisa sai 
miljoonan dollarin tuen hallitukselta, mikä muun muassa mahdollistaa suuren
palkintopotin (tulevaisuudessa tuki tulee kuulemma kasvamaan). Huomasimme
nopeasti, että tuloerot Keniassa ovat todella suuret ja rikkaat ihmiset elävät
muihin verrattuna luksuselämää. Pelikumppaneillamme oli käytössään omat kuskit,
kokit, siivoojat jne.

Keskiviikkona
Challenge Tour järjesti safarin Nairobi National Parkiin. Kansallispuisto on
117km2 ja niin lähellä kaupunkia, että sieltä näkee pilvenpiirtäjiä. Oli tosi
siistiä nähdä kirahveja, seeproja, strutseja ja sarvikuonoja niin ”lähellä”
kaupunkia. Emme ikävä kyllä nähneet leijonia tai gepardeja.

Kisapäivät
olivat pitkiä ja aamulla Kim aloitti puttigreeniltä ja minä kävin kentällä
tutustumassa päivän olosuhteisiin. Tämän jälkeen merkkasimme päivän lippupaikat
väyläkarttoihin ja viimeistelimme päivän pelistrategian. Kahden ensimmäisen
kierroksen aikana pelasimme fiksusti välttäen isoja virheitä. Tavoitteena oli
joka päivä pelata alle parin ja sunnuntaina lähteä tavoittelemaan voittoa. On
todella helppoa pelata itsensä ulos kilpailusta jo ensimmäisinä päivinä, ja
fiksun pelaamisen lisäksi kärsivällisyys on välttämätöntä. Muthaiga Golf Club on 6569 metriä pitkä, mutta
pallon lentäessä tavallista pidemmälle kenttä tuntuu paljon lyhyemmältä. Kisaa
edeltävät kolme viikkoa olivat olleet sateiset ja kenttä oli ensimmäiset
päivät sateen jäljiltä pehmeämpi kuin normaalisti. Raffeista tuli yleensä
mutapallo ja lyönnin hallitseminen oli todella haastavaa. Väyläosumat olivatkin
hyvän tuloksen saamiseksi todella tärkeitä. Edellisenä vuonna kenttä oli
kuulemma todella kuiva, minkä vuoksi tulokset olivatkin tällä kertaa vähän
korkeampia.  

Viikonlopun
aikana Kim nousi tuloslistalla molempina päivinä ja pelasi todella hyvin. Kim
sijoittui lopulta 14. kierrostuloksin 70, 69, 69, 69. Kisassa oli myös mukana
kolme muuta suomalaista: Kalle Samooja, joka sijoittui upeasti kolmanneksi,
Oliver Lindell (69. sija) ja Roope Kakko (karsiutui viimeisiltä kierroksilta).

Kaiken
kaikkiaan kilpailu oli todella hyvin järjestetty. Tavallisten kisajärjestelyjen
lisäksi kentällä oli iso joukko työntekijöitä ja aseistettuja vartijoita
pelaajien ja katsojien turvana. Yllätykseksemme maan presidentti oli
viikonlopun aikana katsomassa kilpailuja ja turvatoimet olivatkin varmaan siitä
syystä tiukat.

Oli huikea
kokemus seurata vierestä huippupelaajien peliä ja nähdä mitä pärjäämiseen tällä
tasolla vaaditaan. Huomasin, että marginaalit ovat todella pienet ja eri kenttätyypit
vaikuttavat paljon siihen kuka pärjää. Mielestäni kädäämien on hyvin
opettavaista, vaikka kyseessä onkin toisen pelaajan pelin seuraaminen ja pelissä
auttaminen. Oli myös hauska seurata muita pelaajia rangella, jo siellä
nimittäin näkee hyvin, ketkä tulevat pelaamaan pääkiertueella tulevaisuudessa –
swingeissä on valtavia eroja!

Fred
Koskinen

Kategoriassa Ajankohtaista, SGA:n uutiset